Kirjoneulonnan ensihetkiä

Elämän ensimmäistä kertaa kokeilussa kirjoneulonta. Mukava harjoitella uutta, kun tavallista neulomista on tullut tehtyä melko paljon. Minulla on tiukka käsiala aina neuloessa ja tätä työtä aloittaessa sai huomata, että nyt on pakko vihdoin oppia vähän hölläämään. Sukka sai kuosinsa muutamasta eri ohjeesta ja omasta päästä. Aika tyytyväinen olen lopputulokseen. Nyt olis ENÄÄ toinen sukka tehtävänä! :D

Kevätmielellä

Laiteltiin kevättä typyjen kanssa. Silkkipaperista askarreltiin "aurinko" ikkunaan eli keltainen kukka pääsiäistä odottamaan. Samoin myös risukranssi sai pääsiäisilmeen, kun metsäretkellä tyttöjen kanssa isompi löysi kaksi käpyä. Itse sai maalata kävyt oman maun mukaan ja äiti kiinnitti kuivaneet koristeet kranssiin. Itse tekemällä tuli parempi kuin hyvä. Vanhaan pääsiäisruohokoriin laiteltiin ohrat kasvamaan ja muissa ruukkusissa kasvaa pelargonit ja kelloköynnökset. Hyllyllä odottavat krassin ja auringonkukansiemenet. Sulaisipa loputkin lumet niin viherpiipertäjä sais tökätä kädet multaan myös ulkona. Kesä sais tulla.

Keväinen risukranssi

Syksyllä tekemäni kranssi puolukanvarvuista alkoi tummua näillä aurinkoisilla kevät-keleillä. Se oli elämäni ensimmäinen omatekemä kranssi. Revin puolukanvarvut irti metallirinkulasta ja päätin tehdä risuista kranssin jo olemassaolevaan rinkulaan. Risukranssiin saa kivasti pääsiäistunnelmaa lisättyä jollain koristeella. Vielä en kuitenkaan ole sopivaa koristetta löytänyt. Aikaa pääsiäiseen onneksi vielä on.

Aloitin kranssin pyörittelemällä pohjalle pari pajunoksaa. Sen jälkeen aloitin kiinnittämään parin koivunoksan kimppuja mustalla rautalangalla. Seuraava kimppu aina vähän lomittain edellisen kanssa. Lopuksi lisäilin jo olemassaoleviin rautalankoihin lyhyitä oksanpätkiä tekemään kranssista sopivasti huolettoman näköisen. Tyytyväinen olen elämäni toiseen kranssiaskarteluun. Mukavaa puuhaa ja kiva lopputulos. :)

Prinsessojen valtaistuin

 Meillä on jo kolmisen vuotta ollut tällainen IKEAn lasten lepotuoli. On ollut kivannäköinen ihan tuollaisenaan, mutta nyt päätin raikastaa sitä entisestään. Kankaan tilasin nettikaupasta, se kuuluu Tilda-kankaisiin. Kahden kangaskerroksen väliin ompelin vanukerroksen pehmentämään. Kangas on aika ohut ja antaa varmasti ajan kanssa hieman periksi, joten tein hupusta aika napakan. Alareunaan kiinnitin tarranauhaa, niin saa tuohon tuoliin samalla tavalla kiinni kuin tuon edellisenkin päällisen.

Aluksi meinasin maalata tuon puurungon sillä korkojakkaran maalilla, mutta puu tekee mukavan kontrastin tuon kankaan kanssa. Maali odottaa siis edelleen parempaa kohdetta.

 Kyllä on 1- ja 3-vuotiaat perheen prinsessat tyytyväisiä tuoliinsa. On äitikin. :)

kuivat kädet keittiössä

Tein muutaman keittiöpyyhkeen niistä mainitsemistani vanhoista pyyhkeistä. Pieniä kangastilkkuja on niin paljon, että saatanpa ostaa uusia pikkupyyhkeitä ja ommella ystäville keittiöpyyhkeitä myös lahjaksi. Sen opin näitä pyyhkeitä tehdessä, että minkäkokoinen ja tyyppinen nappi on sopiva tähän tarkoitukseen. Pinkki nappi noissa jo ommelluissa on paras. Ompelureiät ei tule läpi ja koko on sopiva  Myöskään niitä nappeja ei enää omista varastoista löydy. Joutuu mennä Keinoselle nappikauppaa tekemään! :) Samalla vois katsoa läpi nauha-valikoimat koristetyynyjä varten! Siellä lienee Jyväskylän parhaat valikoimat nappeja ja nauhoja.

Tilkuista tyynyksi

Nyt sai Indiskan ikuisuuden vanha koristetyynynpäällinen kyytiä. Se oli useasta kohdasta alkanut purkautumaan ja kulunut paikoitellen muutenkin. Otinpa sitten sakset pitkäsormiseen käteeni ja leikkelin tyynynpäällisen palasiksi ajatuksella, että käyttökelpoiset osat käyttöön ja loput roskikseen. Olin niin innoissani hommasta, etten edes kuvaa tajunnut ottaa ennen leikkelyä. Etsiskelin sitten tietokoneen albumeista kuvan, jossa tyyny edes vähän pilkottaa. Vasemmassa yläreunassa on kaukaa zoomattu alkuperäinen tyyny.

Laittelin jäljelle jääneet koristeelliset kankaat epäsymmetrisesti ja väliin ompelin uutta söpöä kangasta. Kuvista ei erota, mutta ompelin koristeeksi valkoiset siksak-ompeleet joka sauman kohdalle. Tyynyn "takakankaaksi" halusin jotain ihan toisenlaista. Kaivoin kangaskätköistä lapsuudenkotini paksuhkon puuvillaisen verhokankaan, josta kuva oikeassa yläreunassa. Vetoketjun ratkoin irti vanhasta tyynynpäällisestä ja ompelin uuteen kiinni. Uuden sisätyynyn kyllä tarvitsen, kun halusin tehdä koon 50x60cm ja vanha oli 50x50cm.

Aika hyvä tuli, vaikka ite sanonkin. Vanha näyttää oikeastaan nyt aika tylsältä :D

Haaveena iloisen värikäs koti

Meidän koti on jo pidempään ollut neutraaleilla väreillä sisustettu. Valkoinen on ollut hyvinkin hallitseva väri joka huoneessa ja sen kaverina on ollut harmaata, hieman mustaa, ruskeaa ja greigeä. Lasten lelut toki tuovat oman mausteensa värikkyydellään (joka huoneeseen :S). Ja on meidän kotiin jo aikaisemminkin vähän väriä tuoneet eteisen ja keittiön värikkäät räsymatot. Niitä voisin laittaa vaikka joka huoneeseen. Mattojen värimaailmaa saa ihailla blogin taustakuvassa.


Nyt on muutoksen aika. Toivon kotiini lisää iloa ja väriä läjäpäin. Joskin hallitusti silti. Valkoinen saa pysyä pohjavärinä väri-ilottelulle. Nyt kun lapset ovat pieniä, on vähän kuin "lupa" olla leikkisä myös sisustaessa. Ja elämä on opettanut, että murheita tullaan aina välillä kohtaamaan, joten iloa on yritettävä saada arkeen pienillä asioilla.


Tilasin värikkäitä kankaita, joista on ajatuksena tehdä koristetyynynpäällisiä, verhoja ja jotain muutakin. Tässä ensimmäisiä tuotoksia. Kuvista olisi voinut tulla parempia illalla, kun vastavaloa ei olisi.

Valkopohjaisen tekstikankaan ostin koristetyynyjä varten, mutta tuli kuitenkin tunne, että siinä voisi olla riittävästi luonnetta paneeliverhoon. Jätin ison seinän muut ikkunat ilman verhoa ja yksi värikäs paneeliverho riittää. Tuleepahan kevätaurinkokin paremmin sisälle asti.


Toisen kankaan tilasin juuri keittiön ikkunaa varten, johon se pääsi heti ompelun jälkeen. Se on nyt ommeltu, mutta yläreunastaan osa piiloon taitettu, koska teen siitä loppujen lopuksi laskosverhon. Täytyy käydä ostamassa sopivaa nauhaa siihen, kunhan saadaan lapset kuntoon kuumetaudista.


Kumpikin verho tuli maksamaan 5-8 euroa. Rahaa ei tarvinnut heittää liikaa palamaan, ja tekstiileillä väriä lisätessä on helppo halutessaan palata vanhaan. Esikoinen haluaisi pinkin seinän, mutta sain hänet tyytyväiseksi vaaleanpunaisella kukkaseinätarralla. On se kuitenkin helpompi repiä tarra irti kuin maalailla seinä nyt pinkiksi ja muutaman vuoden päästä joksikin toiseksi.